Yle Areenan dokumenttisarja Vertä, hikeä ja T-paitoja oli todella silmiä avaava katselukokemus. Sarjassa neljä intohimoisesti vaatteisiin suhtautuvaa suomalaista nuorta vaikuttajaa matkustaa Myanmariin ottamaan selvää vaateteollisuudesta ja pikamuodin synnystä. He pääsivät tutustumaan puuvillan poimintaan, puuvillakuivaamoon ja puuvillan väräystekniikkaan, niin keinotekoisesti kuin luonnollisilla väreillä. He tutustuivat pienen ompelimon arkeen, nahan erilaisiin käsittelyvaiheisiin sekä kemikaaleihin, nahkapajalla urakkapalkkaiseen työhön ja suuren vaatetehtaan ompelutyöhön. He vierailivat myös paikassa, jossa kierrätetään muovia uudelleen käyttöä varten. He saivat nähdä ja kokea monenlaisia työvaiheita ja työntekijöiden työoloja. Monet työntekijät asuivat tehtaiden yläkerrassa olevissa pienissä kopeissa, joihin esimerkiksi nahan käsittelyn happoaltaiden höyryt nousivat. Nuoret saivat paikallisen väestön realistisen palkan päivän päätteeksi, joka aiheutti paljon keskustelua. Kaiken kaikkiaan sarjan nuoret lähtivät kotiin reissun jälkeen väsyneinä ja monta ainutlaatuista kokemusta rikkaampana.
Dokumentti herätti monia ajatuksia kuluttamisesta. Toivottavasti dokumentin näkee mahdollisimman moni, koska olen varma, että dokumentti herättelee ihmisiä toimimaan vastuullisemmin ja toivottavasti muuttamaan ostokäyttäytymistä pikamuodin suosimisesta vastuullisesti tuotettujen tuotteiden ostamiseen. Itse en käytä pikamuotivaatteita, koska arvostan vaatteissa ja muissakin tuotteissa laatua. Dokumentti herätti ajatuksia siitä, miten tulevaisuudessa itse saisi selville yrityksistä tai tuotteista sen, onko ne vastuullisesti toimivia ja tuotteet vastuullisesti tuotettuja. Se, miten tunnistaa vastuullisesti tuotettuja tuotteita ei olekkaan niin yksinkertaista. Mutta ajattelen , että jos yritys toimii vastuullisesti, on kiinnostunut ympäristöasioista, niin silloin yritys myös markkinoi tuotteitaan näitä asioita esille tuoden. Eli uskoisin, että yritysten avoimmuus näissä asioissa kertoo yrityksestä ja toimintatavasta paljon.
Sisustajana minulla on monta mahdollisuutta vaikuttaa kestävään kehitykseen. Uusia tuotteita hankittaessa tulee edellisessä kappaleessa olevat asiat ottaa huomioon. Kierrätystä ja uusiokäyttöä tulen ehdottomasti suosimaan ja hyvä esimerkki on artesaanityöni Tapanosillan perheen kesäkeittiö-projekti Panelian Peltomaalla. Kesäkeittiön uusi sisustussuunnitelma ja toteutus tehtiin pienellä budjetilla kierrätystä suosien.
